faktoja taustasta
Eli kirjoitusten ymmärtämiseksi olisi ehkä hyvä tietää taustaa hiukan =)
Synnyin parisuhteessa eläville vanhemmille ilmeisesti täysin suunnitellusti. Ristiäisissäni he menivät kaikille yllätykseksi naimisiin.
Minun 2-vuotis syntymäpäiviltäni isä lähti etelään toisen naisen kanssa, jättäen äidin selviytymään myös hänen sukulaisistaan.
Isä oli töissä tavannut tämän naisen ja heille oli kehittynyt suhde. Isä oli tälle itkenyt kuinka vaikeaa kotona on vaimon kanssa.. Äiti ei näistä vaikeuksista omien sanojensa mukaan tiennyt..oli täysin yllättynyt koko tilanteesta. Siis matto vedettiin jalkojen alta.
Isältä puolestaan kuulin hänen puolestaan asiassa. Hänellä oli työ jossa piti matkustaa silloin tällöin. Näiden työmatkojen jälkeen äiti oli kuulemma ihan vainoharhainen ja isä saikin aina kuulla ”kenes huoran kaa sä nyt siellä olit?”-tyyppisiä juttuja. Eikä lopulta kestänyt sitä järkyttävää mustasukkaisuutta.. sitä asiaa oli sitten ”itkenyt” tälle uudelle naiselle..
Äiti taas sanoi että heillä oli kaikki hyvin kunnes minä synnyin.
Isä oli PALVONUT äitiä yli kaiken. Kunnes minä tulin ja tämä loppui koska isä jäi ulkopuolelle. Ei osannut suhtautua kun äiti ei ollutkaan vain hänen omansa, piti jakaa vauvan kanssa. Tämä äidin kertomaa..
Voi AIKUISET IHMISET !!! Jos olisitte PUHUNEET, oisko voinut selvitä?! Molemmat kuvitelleet mitä sattuu ja sitten ihmetellään kun käy miten käy :O
Avioero siis kun oli 2-vuotta. Muutettiin äidin kanssa kaksioon Keravalle, minkä isä osti meille ja sanoi että voimme asua siinä niin kauan kun haluamme. Täytin 5-vuotta, piti muuttaa pois, koska isi määräsi. Sen piti kait myydä se kämppä, että ne saisivat uuden naisensa kanssa ostettua oman. Äidillä ja iskällä oli joku ihan jäätävä riita (siitä muutosta) ollut about puoli vuotta aiemmin. Ensimmäinen muistoni lapsuudesta (en ole varma onko ihan eka, ekoja anyway) kun he huutavat meidän kämpän eteisessä toisilleen. Jotain ihan kaameita sanoja joita en ymmärrä, jotain tooosi rumaa. Nyt ymmärrän, ne oli kirosanoja (v***ua, p**kaa, s***anaa ym) Isä meni välillä oven ulkopuolelle minun pakatun kassini kanssa (muistan kuinka menin siitä ihan tolaltani, se vei MINUN laukkuni!) itkin ihan hulluna, kukaan ei lohduttanut, huuto vaan yltyi siitäkin kun syyttelivät toisiaan että kuka sai lapsenkin itkemään. Menin vessaan piiloon ja itkemään. Muistan senkin kuin eilisen päivän. Kukaan ei lohduttanut. Ne vaan huusi.
Tuntui kuin sitä huutoa olisi jatkunut tunti tolkulla. Tuskin oli. Lapsesta se vaan tuntui loputtomalta ajalta.
Muistaakseni jouduin siitä lähtemään isän matkaan. (Kävin isälle joka toinen viikonloppu). En tiedä enempää.
Tosi kypsät vanhemmat mulla.
Ikää kuitenkin molemmilla vissiin 34v tossa vaiheessa.
No, me muutettiin kun täytin 5v. Korsoon. Äiti inhosi sitä paikkaa, sitä kämppää. Se oli hänestä joku alennustila kun jouduttiin muuttamaan Korsoon. Ja se oli kuulemma vain väliaikaista. Ei viitti taulujakaan laittaa seinille, kun tää on ihan vain väliaikaista. Turhaa tota astianpesukonettakaan asentaa.
Niin.. seuraavat 13vuotta samassa kämpässä :O ja käsin tiskattiin nekin vuodet, kun se kerta oli vaan VÄLIAIKAISTA (!!)
..30 vuotta tähän mennessä ”väliaikaisesti” Korsossa, samassa naapurustossa 😀 😀 😀
